Luovuusretriitti Tammisaaressa

Kävin viime viikolla ikiomalla luovuusretriitillä Tammisaaressa.

Vaikka eihän se varsinaisesti ollut lomaa, vaan kahden yön kirjoitusresidenssi jonka ihan itse järjestin itselleni. Eikö silti kuulosta ihanalta kun sen nimeää noin: kirjoitusresidenssi, luovuusretriitti… you name it. Olen kirjaprojektiini vedoten kokeillut tällaista nyt pariin otteeseen kesän aikana ja voin vannoa että konsepti on tullut jäädäkseen! Se että viettää yhdenkin vuorokauden itselleen uudessa ympäristössä yksin, tehden itselleen ihania asioita, se on ainakin tässä nykyisessä elämäntilanteessani jotain minkä arvoa ei voi rahassa mitata. Kun parin päivän päästä palaa kotiin, tuntee olleensa viikon ulkomailla.

Mikä sitten on kenellekin inspiroivaa ja luovuutta herättelevää — se on tietenkin yksilöllistä! Minulle inspiraatioon liittyy mahdollisuus majoittua jossain kauniissa ympäristössä, mutta myös uuden paikan ihmetys ja viehätys on tärkeä inspiraation ainesosa. Se voi tarkoittaa vaikka itselle vierasta kaupunginosaa omassa kotikaupungissa. Mutta tällä kertaa halusin kauemmas.

Suunnitelmani oli kirjoittaa tuleva kirjani loppuun ajoissa ennen syyskuista deadlinea. Löysin AirBnb:stä aivan söpön huoneiston vanhan puutalon ullakolta aivan Tammisaaren keskustassa. Kiitos vielä ihanalle instatutulleni, joka linkitti minulle paikan kun mainitsin haaveilevani Tammisaaresta! Pakkasin mukaan läppärin ja taidetarvikkeet ja lähdin matkaan.

Tammisaari osoittautui aivan ihastuttavaksi! Pakahduin siitä vapauden riemusta, kun kukaan ei muutamaan päivään tarvinnut minua. Sain kuunnella vain ja ainoastaan omia tarpeitani ja toiveitani. Edes jatkuva sade ei latistanut iloani, ehkä pikemminkin muistutti tärkeästä tehtävästäni joka odotti läppärini äärellä. Annoin kuitenkin tietoisesti aikaa myös luovalle haahuilulle. Kirjoittamisen lomassa kuljeskelin vanhoilla puutalojen välisillä kujilla, tutkin kauniita esineitä pienissä sievissä putiikeissa ja kuuntelin soljuvaa ruotsia kahvilan pöydässä. Söin hyvin muiden tekemää ruokaa tai hain valmista sushia kaupasta. Sitten palasin asunnolle, tein taidepäiväkirjaani erilaisia kuvia ja palastelin ne tehtäviksi kirjaani varten.

Kirjoittamisen virettä on muutenkin pitänyt mukavasti yllä sen ja taidepäiväkirjan tekemisen vuorottelu. Intensiivinen kirjoittaminen aiheesta saa minut oikein odottamaan että pääsen tekemään päiväkirjaani! Sitten kun taas työstän taidesivujani, teen usein oivalluksia joista haluan kirjoittaa. Ja näin hyvä rytmi ja motivaatio on pysynyt yllättävänkin hyvin yllä. Tammisaaressakin aloitin aamut päiväkirjan ja kahvikupin äärellä ennenkuin siirryin tekstin pariin.

Suosittelen Tammisaarta ja Raaseporia lämpimästi muutaman päivän kulttuuriloman kohteeksi. Talvikaudeksi pikkukaupunki varmasti hiljenee, mutta sitä suuremmalla syyllä! Tässä vielä muutama nosto luovuuslomani suosikeista:

Vitrine Studio

Nothing new, everything beautiful. Kahden siskoksen perustama ihana vanhan tavaran liike vanhassa puutalokorttelissa myy kaikkea kaunista, muun muassa aitoja Helene Schjerfbeckin taiteesta tehtyjä grafiikanvedoksia! Ostin itse vanhan kullatun taulukehyksen ja pari pientä aarretta ateljeeheni.

taidemuseo chappe

Ehkä lomani isoin riemu oli se että löysin taidemuseoiden taian!

Myönnettäköön, etten ole koskaan ollut oikein museoihminen. Rakastan kyllä museokauppoja ja kahviloita, mutta museoissa kyllästyn nopeasti. Ensimmäisenä iltana päädyin kuitenkin Tammisaaren uuteen taidemuseo Chappeen ilmaiselle opastetulle kierrokselle. En ole varmaan käynyt opastetuilla kierroksilla sitten lukiovuosien. Ja se oli aivan mieletöntä! Puolen tunnin kierroksella sain irti tuosta näyttelystä enemmän kuin mistään näyttelystä aiemmin. Seuraavana päivänä soluttauduin jonkun eläkeläisryhmän kierrokselle Helene Scherfbeckin näyttelyyn Chappen seinänaapurissa Raaseporin museossa. Ja opin paljon. Voi että, menkää ihmiset opastetuille kierroksille! Minä ainakin aion tehdä sitä paljon lisää. 

En lainkaan ollut tutkinut Tammisaaren tapahtumia etukäteen, mutta siellä ollessani sattui olemaan Itämeripäivä. Chappen sen hetkiset näyttelyt liittyivät ilmastonmuutokseen ja esillä oli ratkaisukeskeisiä taideteoksia eri taiteilijoilta. Liekö ilmassa ollut vähän taikuutta, mutta kävi niin satumainen tuuri että retriitillä ollessani taiteilija Katja Syrjä-Johansson piti Itämeripäivän kunniaksi avoimen työpajan, jossa tehtiin merilevästä paperia. Vietin mielenkiintoisen tovin museon puutarhassa paperinvalmistusta seuraten ja tein itsekin pari arkkia tulevia taidepäiväkirjojani elävöittämään. Olipa mahtava ajoitus!

popana

Kuvasaldoni on tämän putiikin osalta heikkoa kun keskityin enemmän ihastelemaan ja hypistelemään kuin kuvaamaan. Mutta viehättävä sisustus/lifestyle-liike kaiken kauniin ystävälle! Popanan naapurissa samassa rakennuksessa oli myös oikein kiva gastropub Ekta, jossa nautin ekana päivänä lounaan. Voin suositella!

Kenties muuten tässä kohtaa mietit, että tuliko kirjani valmiiksi luovuuslomani aikana? No, ei aivan. Viimeisenä aamuna minulta uupui enää kaiken kokoava viimeinen kappale. Paine sen tekemiseen oli kova, olin kuitenkin lähtenyt retkelle aika ylpeänä “kirjoittamaan kirjani valmiiksi”. Mutta kotiinpaluun päivänä olin kaikesta luomisesta niin väsynyt, että en kyennyt kirjoittamaan. Sen sijaan annoin itselleni lempeän luvan ottaa tekstille kaiken tarvitsemani ajan.

Sillä jos jotain olen oppinut, niin sen ettei luovuus synny pakottamalla. Joskus työt on tehtävä pakon ja aikataulujen edessä, mutta luovuuttani se ei edistä.

Niinpä kun viimeisenä aamuna paistoi lopulta aurinko, kävelin venesatamaan ja annoin itseni vain olla. Palasin kotiin, halasin lapsia, annoin kaikelle aikaa. Kirjoitin viimeisen kappaleen eräänä iltapäivänä tällä viikolla kotona, mutusteltuani ajatuksiani rauhassa muutaman päivän. Ja sitten lähetin valmiin kirjatiedostoni kustantajalleni luettavaksi.  

Kuulostaako luovuuden etsiminen kauhean vaivalloiselta tämän perusteella?

Vaikka suosittelen täydestä sydämestäni näitä retriittejä, niin sun ei tarvitse lähteä kolmeksi päiväksi pois kotoa löytääksesi luovuuden ja oman tilan. Sun luovuusloma voi olla oma pieni hetki jolloin teet jotain ihanaa muutaman tunnin ajan. Ja jos haluat oikein valmiit, inspiroivan kauniit puitteet, niin yksi mahdollisuus voisi olla tässä: 

Parin viikon päästä Helsingissä pääset syventymään kanssani taidepäiväkirjan periaatteisiin. Lue lisää kurssin sisällöistä ja tule mukaan!